Järvsöbackenin hyväkuntoisten rinteiden salaisuus

Kerro kaverille:

Järvsö ulottuu Hälsninglandissa neljän kunnan alueelle. Ljusnan-joki virtaa alueen laakson halki. Luonto on upea ja maisemat kauniita. Alue on tunnettu erittäin hyvin hoidetuista rinteistään. Olemme tavanneet ihmisiä, jotka palavat halusta päästä laskettelemaan – joka yö.

Raidat eivät kulu koskaan pois

"Hooked on a feeling", laulaa Björn Skifs laulussaan samanaikaisesti kun Pär Lagerhäll ohjaa kymmenen tonnin painoisen rinnekoneen sujuvasti yhden Östbacken-rinteessä sijaitsevan hypyn yli. Hän muotoilee lumimassaa hyvin tarkasti ja empimättä. Skifs jatkaa laulussaan "I’m high on believing
" – Tuo on erinomainen laulu rinteiden ylläpitoon, toteaa Pär Lagerhäll ennen kuin hän peruuttaa ja ottaa sitten taas vauhtia hyppyriä kohden.
On maaliskuinen perjantai ja tukholmalaisten hiihtoloma merkitsee sitä, että Järvsössä on paljon laskettelijoita. Rinnekoneen kuljettajat huomaavat tämän ajamissaan rinteissä. Eilen satoi vettä. Lähes koko eilispäivän jatkuneesta sateesta ja plusasteista seuraa, että tämän päivän ruuhka rinteissä sekä auringonpaiste ja muutama miinusaste ovat kovettaneet lumen.
– Tänään on vaikea hoitaa rinteitä. Aikaa kuluu enemmän, lunta saa työstää enemmän ja vauhtia joutuu sopeuttamaan olosuhteisiin. Työ on vaihtelevaa, vaikkeivät ihmiset usko sitä. Se, että pohja muuttuu koko ajan, tekee työstä vaihtelevaa, kertoo Elin Rytterlund, jolla on menossa ensimmäinen kausi rinnekoneen kuljettajana Järvsöbackenissa.

Rinnekoneen kuljettajana työskentelevä Per, Kuva: Martin Östergårds

Järvsöbackenissa on hänen ja Pär Lagerhällin lisäksi kaksi muuta rinnekoneen kuljettajaa. Kun laskettelijat lähtevät Järvsöbackenista illalla rinteiden sulkeuduttua, rinnekoneet suuntaavat rinteisiin. Rinnekoneen kuljettajan työpäivää kuvaa se, että joka päivä on erilaiset edellytykset. Niihin vaikuttavat säätekijät ja laskettelijoiden määrä.
– Kuljettaja määrittää millaiseksi rinne tehdään. Keskustelemme laskettelijoiden ja henkilökunnan kanssa saadaksemme tietää, millaisena he pitävät rinteen pohjaa. Tästä on apua työssämme, kertoo Pär Lagerhäll.
Hän on alkanut työstää Sydbackenin jyrkännettä eikä epäröi ohjatessaan suuren koneen reunan yli. Rinteeseen muodostuu suuria lumivalleja. Järvsöbackenin jyrkimmän rinteen kaltevuus on melkoinen ja turvatyö tulee tarpeeseen. Kuljettajan on myös jännitettävä jalkojaan ajoneuvon lattiaa vasten pitääkseen kehonsa paikoillaan.
– Sydbacken-rinteen lumi on irtonaista ja liian pehmeää. Eteläpuolelta täytyy nyt siirtää lunta, koska auringonpaiste tekee pohjasta pehmeän. Pohjoispuolella pohja on kovempi, joten siellä pintaa täytyy jyrsiä enemmän, toteaa Pär ja jatkaa rinnettä alaspäin.
Näkymä täältä ylhäältä käsin on taianomainen. Vuoren ääriviivat muodostavat ikään kuin valtavan kulissin tähtitaivasta vasten. Alapuolella näkyy kylä tuhansine säihkyvine valoineen.
– Minulla on todella hieno työpaikka, iloitsee Pär ja kertoo, että hän edelleen seitsemän kauden jälkeen arvostaa näkymää, jota hän voi katsoa joka kerta töissä ollessaan.

Tiedätkö, miksi rinteiden pinta on raidallinen?, Kuva: Martin Östergårds

Miksi rinteiden pinta on raidallinen?

Rinneajossa muodostetaan rinteen pintaan raitoja osittain sen vuoksi, että kylmä ilma pääsee näin pintaan helpommin ja tällöin lumi jäätyy nopeammin ja osittain sen vuoksi, että raidat näyttävät tyylikkäiltä.

Kuva: Martin Östergårds

Samanaikaisesti vähän kauempana Elin on siirtynyt Vargen-rinteeseen. Myös hän mainitsee näkymän yhtenä työn ehdottomana etuna.
– Näkymä on erittäin kaunis. Tähtikirkkaina öinä näkee todella kauas, Elin Rytterlund sanoo.
 Hän muutti Järvsöhön Södermanlandista rakkauden vuoksi ja aloitti kauden työskentelemällä lumettajana. Sitten hän sai ajatuksen ryhtyä rinnekoneen kuljettajaksi.
– Olen kiinnostunut koneista ja ajanut jonkin verran traktoria aiemmin. Ajattelin, että voisi olla hauskaa kokeilla rinnekonetta. Työ on hyvin teknistä ja on eduksi, jos tietää miten kone toimii. Rinnekoneen käyttö ei ole samanlaista kuin traktorin ajo, mutta se muistuttaa hieman viljan puintia, koska työssä täytyy pitää silmällä edessä olevaa puskulevyä.
 Hänen pyrkimyksenään on mennä kuljettajakoulutukseen. On selvää, että hän on löytänyt alansa. Elin kertoo kuitenkin, että ensimmäisellä ajokerrallaan hän oli ollut hyvin hermostunut.
– Istuin ja jännitin koko ajon ajan, mutta ajo sujui hyvin. Koko ajan oppii lisää. Työssä tarvitsee vain istua ja työstää rinteen pintaa. Tällä hetkellä työ sujuu hyvin, mutta elän päivän kerrallaan, Elin pohtii.

Tähtien loistaessa ja rinnekoneen lamppujen valossa laskettelurinne vaikuttaa oudolta paikalta. Lumi pöllyää ympäriinsä rinnekoneen jyristessä valkean lumimaiseman halki. Rinnekoneen valossa maisemasta erottuu kuusia, tuolihissejä ja tuulensuojia. Yhtäkkiä radiopuhelimesta kuuluu rätinää. Sitten kuuluu muutaman sekunnin pätkä Jennifer Lopezin kappaleesta "On the floor". Elin nauraa. Pär Lagerhäll soitti pienen musiikkipätkän.
– Meillä on toisinaan tapana soittaa toisillemme musiikkia tunnelman kohottamiseksi, Elin kertoo hymyillen.
Hän havaitsee rinteessä suurehkon kiven. Se täytyy saada pois, hän ilmoittaa, kaivaa kiven lumesta, ajaa rinteen sivuun ja pudottaa kiven metsänreunaan.
– Toisinaan rinteistä täytyy poimia jonkin verran tavaraa. Enimmäkseen hiihtovarusteita. Moni luulee, että rinnekoneen kuljettaja ajaa vain ylös ja alas, mutta se ei pidä paikkansa. Olemme molemmat myös perfektionisteja, Elin kertoo peruuttaessaan taaksepäin parantaakseen lumenpinnan tasoeroa puskulevyllä.

Kuva: Martin Östergårds

Millaiselta hyvin hoidettu rinne näyttää?

Hyvin hoidetulle rinteille on ominaista hienot suorat linjat. Rinteen linjojen pitää olla suoria ja tyylikkäitä, selittää Elin. Hyvät raidat rinteen pinnassa, jatkaa Pär. Epätasaisuuksia ei saa olla.
– Haluamme kokea, että olemme saaneet aikaan hyvän tuloksen. Pinnan tulee olla kaunis. Sellainen kuin sen itse haluaa seuraavana päivänä olevan, Pär täsmentää ja selostaa, että juuri rinneajo on tekijä, jolla Järvsöbacken voi kilpailla muiden hiihtokeskusten kanssa.
– Jos ei ole tarjota suuria tuntureita, pitää pyrkiä olemaan paras jossakin muussa. Onnistumme usein todella hyvin rinteiden hoidossa. Tästä syystä Järvsöbacken on hankkinut maineen hiihtokeskuksena, jonka rinteet ovat hyvässä kunnossa, hän kertoo.

Eteläpuolen jälkeen siirrytään taas pohjoispuolelle. Siellä odottaa vuoroaan Östbacken-rinne, jossa sijaitsee parkki hyppyreineen. Parkki vaatii ylläpitoa ja huoltoa joka päivä. Pär selittää, että parkissa rinneajo on haastavaa ja poikkeaa tavanomaisesta.
– Rinneajo parkissa on käsityötä. Siinä vaaditaan silmää, jotta pystyy kuvittelemaan miltä hyppyri tuntuu. Kyseessä on myös turvallisuusasia. On tärkeää että hyppyri on sen muotoinen, etteivät laskettelijat loukkaa siinä itseään, Pär kertoo.
Yhden hyppyrin nokalla seisovat hänen työtoverinsa Simon Hedqvist ja Ulf Nygren. He ovat antamassa neuvoja siitä, miten Pärin tulee paikkaa muotoilla. He näyttävät suunta- ja pysähtymismerkkejä, nostavat peukun pystyyn ja osoittavat hyväksyntänsä. Simon Hedqvist on vastuussa parkista ja tekee lapion avulla merkin siitä, miten leveä hyppyrinnokan tulee olla.
– Tässä on kyse todella tarkasta ajosta. Toisinaan on kyse senttimetreistä, toteaa Pär samalla kun hän peruuttaa hitaasti kohti alastulokohtaa.
Pär kertoo, että häntä vaivaa jonkinlainen ammattitauti. Katsoessaan lumilauta- tai mäkihyppykilpailuja hän ei ensimmäiseksi kiinnitä huomiota kilpailijoihin.
– Sitä tulee katsoneeksi laskupintaa ja hyppyrin muotoa. En katsele kilpailuja, vaan sitä miten parkki on rakennettu, Pär tunnustaa ja hymyilee leveästi.
 Elin ilmoittaa radiopuhelimella, että hän on saanut Vargen-rinteen valmiiksi. Näyttää siltä, että laskettelijoita odottavat hyvin hoidetut rinteet myös huomenna.

Teksti: Josefin Owetz

Katso myös: